ROUVA PENTTINEN. Sitäkö luulette, että hän sanoo. Ei meidän Vannylta niitä asioita kesken saa tietää—ei oma mammakaan.

ROUVA LINDEMAN. Meille voit sanoa—

ROUVA RANK. Me lupaamme, ettemme virka kenellekään mitään.

ROUVA AHLBOM. Saat olla aivan huoletta.

ROUVA LINDEMAN. No, tunnusta pois. Hän kosasi, ja sinä myönnyit, eikö niin? Niin on, näkyyhän se silmistäsikin. Toivotan onnea!

ROUVA RANK. Niin, onnea vaan, onnea, onnea!

ROUVA AHLBOM. Onnea saan toivottaa minäkin, sekä tyttärelle että äidille.

ROUVA PENTTINEN (mielissään.) Kiitoksia, he, he, he, paljon kiitoksia.

FANNY (joka turhaan on koettanut saada suunvuoroa.) Ei, ei, minä vakuutan, ei siinä ole mitään, ei alkuakaan—

ROUVA LINDEMAN. He eivät tahdo vielä julkaista—