ROUVA LINDEMAN. Elä Fanny kulta! Johan sinä olet päästä vialla. Pöllismäelle? Sinne sydänmaalle—jossa ei ole ainoatakaan sivistynyttä ihmistä, ei kuin pöllöjä—
ROUVA AHLBOM. Semmoiseen kuivaan, yksitoikkoiseen elämään! Jää toki ennemmin tänne, onhan kaupungin elämä vallan toista. Saat käydä tanssista tanssiin, huvista huviin niin paljon kuin ikinä haluat.
ROUVA RANK. Ja olla oikeiden ihmisten seurassa.
ROUVA PENTTINEN. Siinä nyt kuulet, mitä muutkin sanovat.
FANNY. Ei se auta. Minua ei pidätä mikään maailmassa. Hyvästi, mamma!
Antakaa anteeksi! On niin vaikeata tehdä vasten teidän mieltänne.
(Melkein itkussa.) Mutta minä en voi muuten. En voi!
ROUVA PENTTINEN. Herra Jumala—hän aikoo tosiaan mennä! Penttinen, käännypäs vähän tännekin päin. Näetkös, Fanny tekee lähtöä.
PENTTINEN (hiukan humalassa). Mi-mi-mi-mihinkä?
ROUVA PENTTINEN. No, sinne Pöllismäelle, josta äsken oli puhe.
FANNY. Hyvästi, pappa! Hyvästi! Minulla on kiire. Laiva kohta lähtee.
ROUVA PENTTINEN. Etkö sinä estä häntä, hyvä ihminen? Annatko hänen lähteä noin vaan?