PENTTINEN. Ääh—ei hän sinne mene! Sinua vaan narraa.
ROUVA PENTTINEN. Mutta näethän sinä!
PENTTINEN. Ääh—tulee takaisin—viiden minutin päästä saat hänet syliisi.
FANNY. En minä tule takaisin, pappa. Elkää odottako turhaan. Hyvästi!
(Menee.)
ROUVA PENTTINEN. Kas niin, nyt hän meni! Etkä sinä ole milläsikään? Voi, hyvä Jumala!
PENTTINEN. Elä hätäile. Hän tulee takaisin aika hamppua.
ROUVA PENTTINEN. Ei tule, ei! Minä tiedän ettei hän tule, jos kerran pääsee. (Juoksee vasemmalle, tempaa oven auki.) Riikka, Riikka, Riikka—etkö sinä kuule, Jumalan luoma!
RIIKKA (tulee juosten). Hyvä isä siunoo, mikä teäällä on hätänä?
ROUVA PENTTINEN. Pian, pian! Juokse rannalle ja tuo Vanny takaisin. Elä anna hänen mennä laivaan. Sano,—sano, että minä täällä pyörryin—että pappa meni lääkäriä hakemaan.
RIIKKA. Kyllä, kyllä! Että rouva pyörtyi että pappa—