ANNA LIISA. Pirkko—sinua vasta hupakko!
PIRKKO. Minäkö hupakko? Vai niin. Vai olen minä hupakko! Hyvä on. Mutta enpä rupeakaan enää vast'edes sinun asioitasi toimittamaan. Vähättelen, koska semmoiset kiitokset saan palkakseni.
ANNA LIISA. Ole nyt jo vaiti!
PIRKKO (äkkiä muuttuneena mielellä). Tiedätkös, mihin minä nyt lähden?
Etpäs arvaa.
JOHANNES. Isäsi kanssa kauppapuotiin ostamaan kuuliaistarpeita.
PIRKKO. Enhän minä sinulta kysynytkään, kun Anna Liisalta. Mitä sinä menet sekaantumaan? Mitä jo vaan?
JOHANNES. Eikö sitä saanut sanoa, joka ensin arvasi?
PIRKKO. Arvasitko sinä? Kun kuulit tuolla ulkona.—Ei, nyt pitää lähteä.
Hyvästi siksi aikaa.
JOHANNES. Saatko sinä ohjaksetkin käteesi?
PIRKKO. Tietysti!