ANNA LIISA. Aikovat laittaa oikein hauskat pidot. Juomia on isä antanut tuoda kaupungista.
JOHANNES. Senkin jo kuulin.
ANNA LIISA. Isä on niin hyväntahtoinen. Hän soisi kaikille iloa.
MIKKO. Soisikohan tuo minullekin?
ANNA LIISA. Tietysti sinullekin. Ottihan hän sinua eilen niin ystävällisesti vastaan kuin suinkin voi.
MIKKO. Minäpä en tyydy niin vähään. Suurempaa iloa minä vaadin.
ANNA LIISA. Ja pyysi sinua kuuliaisiin heti samassa.
MIKKO. Sinä arvatenkin toivoisit, etten tulisi? Vai kuinka?
ANNA LIISA. Voi, kun vaan olisit ihmisiksi, et kiusottelisi alituiseen, etkä tuottaisi minkäänlaista häiriötä, niin näkisin sinut mielelläni täällä muiden joukossa.
MIKKO. Mutta et rinnallasi?