JOHANNES. Ohoh? Vai rinnalle pyrkisit?
MIKKO. Kah! Johan sinä sait kuulosi jälleen. Pianpa!
ANNA LIISA. Tuolla tavalla kun jatkat, turmelet ilon sekä itseltäsi että muilta.
MIKKO. Minä kysyin, jos sallit minun olla rinnallasi huomenna.
JOHANNES. Se paikka on minulla, niinkuin tiedät.
MIKKO. Niin tätä nykyä. Mutta on se ollut aikoinaan muillakin.
JOHANNES. Mitä sanoit?
ANNA LIISA. Johannes, sinä lupasit olla välittämättä hänen puheistaan.
JOHANNES. Niinhän minä lupasin, mutta—
MIKKO. Se on vähän vaikeata, niinkö?