ANNA LIISA. Tee hänelle mieliksi, Johannes. Mene vähäksi aikaa toiseen tupaan.
JOHANNES. En ymmärrä sinua. Eikö minun pitänyt olla täällä sinulle tukena?
ANNA LIISA. Ei, enhän minä sitä tarkoittanut.
JOHANNES. Vaan mitä sitten?
ANNA LIISA. Muuta se oli. Selitämmähän joskus toiste.
MIKKO. No, kuinka käy? Suoriutuuko hän täältä hyvällä, vai—?
JOHANNES. Ei, tämä menee tosiaan liian pitkälle.
ANNA LIISA. Mene, hyvä mies, mene!
JOHANNES. Sinä yhdyt häneen ja ajat minut pois?
ANNA LIISA. Enhän minä aja—pyydän vaan.