JOHANNES. Yhdentekevä. Sinä kumminkin tahdot jäädä hänen kanssaan kahdenkesken. Ja sitä minä suuresti ihmettelen.
ANNA LIISA. Menisit vähäksi aikaa vaan. Että hän saa sanoa sanottavansa
Eikö niin, Mikko? Vähäksi aikaa—tyydythän siihen?
MIKKO. Viipyköön vaan yksin tein.
JOHANNES. Minä en lähde.
MIKKO. Etkö lähde?
JOHANNES. En.
ANNA LIISA. Johannes—!
JOHANNES. Elä pyydäkään. Minä en lähde. En hievahda paikaltani. Mikolla ei ole sinulle semmoista puhuttavaa, jota en minä voisi kuulla.
ANNA LIISA. Heitä toiseen kertaan, Mikko. Ensi viikoksi—onhan silloinkin vielä päiviä.
JOHANNES. Sinäkö estelet häntä puhumasta asiataan minun kuullen? En totta totisesti kohta tiedä, mitä tästä pitää ajatteleman.