MIKKO. Tahdotteko kuulla, niin kerron.
ANNA LIISA. Mikko—tiedätkös että täällä huomenna tanssitaankin? Vieläkö osaat? Sinähän ennen olit siinä niin mainio. Me molemmat— meidän täytyy koetella, käykö meiltä yhtä hyvin kuin silloin.
MIKKO. Sinä tahdot—? Ymmärränkö sinua oikein—?
ANNA LIISA. Niin—minä tahdon tanssia sinun kanssasi huomenna.
JOHANNES. Kuinka, Anna Liisa? Äskeisen kahakan jälkeen sinä tuommoisia ehdottelet? Sitä en olisi uskonut.
ANNA LIISA. Nehän jo sovittiin, ne äskeiset kahakat. Sovittiin ja unhotettiin. Eikös niin, Mikko? Eihän me nyt enää riidellä? Hyviä ystäviä ollaan taas.
MIKKO. Niin sinäkö ja minä?
JOHANNES. Teillä ei ole mitään tekemistä toistenne kanssa. Ei tarvitse olla vihassa—eikä ystävyydessä liioin.
ANNA LIISA. Ei, ei! Sovinnossa minä vaan tarkoitinkin. Sovinnossa, niinkuin vanhat tutut ainakin. Ethän sinä sitä paheksu, Johannes? Vai kuinka?
MIKKO. Sinä koetat mielistellä meitä molempia? Sillä et pitkälle pääse.
Toista taikka toista—mutta ei molempia.