KORTESUO. Armahtakaa? Mitä armahtakaa? Jos sinä kerran olet syytön, niin.—(vaipuu vavisten penkille), mitäs minä ajattelinkaan sanoa? Riikka—onhan hän syytön?
RIIKKA. Herra Jumala—elä sitä epäile!
KORTESUO. Tule tänne, lapseni, tänne! Elä ole siellä maassa. Ei se ole sinun paikkasi. Et sinä ole semmoisia tehnyt. Meidän, vanhempiesi silmien alla sinä olet elänyt. Tule tänne, tule! Elä pelkää noita. Minä ajan heidät pois. (Nousee). Valehtelijat, roistot, ulos! Tuolla ovi, ulos molemmat!
ANNA LIISA. Isä, isä—antakaa heidän olla. Ei he ole valehdelleet. Se on kaikki totta.
KORTESUO. Totta? Mikä?
ANNA LIISA. Kaikki on totta, mitä he tässä ovat kertoneet.
RIIKKA. Sekinkö, että—että olet tappanut lapsesi?
ANNA LIISA. Niin, niin! Sekin on totta. Tehkää minulle nyt mitä tahdotte.
RIIKKA. Herra hyvästi siunaa ja varjele.
JOHANNES. Sinä? Sinä, Anna Liisa?