KORTESUO. Kuinka hän sanoi? Minä varmaan olen sekaisin päästäni. Mitä hän puhui? Sanoiko, että on—että hän on murhannut lapsensa?
ANNA LIISA. Isä—! kuulkaa minua, isä—
KORTESUO. Murhannut lapsensa?—Murhannut! Ja kaikki nämä vuodet teeskennellyt edessäni. Pettänyt minut, pettänyt meidät kaikki! Käärme! (Hapuilee kirvestä penkiltä.)
ANNA LIISA. Äiti—äiti!
KORTESUO. Käärme, minä tapan sinut!
RIIKKA. Isä—! Jumalan tähden, miehet, auttakaa!
MIKKO. No noh! Hillitkääpä mieltänne, isäntä! Kirves tänne!
KORTESUO. Minä tapan sinutkin. Molemmat minä tapan.
RIIKKA (tarttuu Anna Liisaan). Pois, onneton, pois, siksi kuin hänen vihansa lauhtuu. Pois, pois! (Vie hänet ulos.)
MIKKO (vääntää kirveen hänen käsistään ja viskaa sen lattiaan). Te ette tapa Anna Liisaa, ettekä minua liioin. Asia ei sillä parane.