RIIKKA. Olkaas nyt—! Hän nousi ylös—. Pian, pian—hän menee järvelle päin. Nyt olemme hukassa! (Juoksee ulos.)
JOHANNES. Anna Liisa—?
KORTESUO. Hän hukuttaa itsensä! Herra armahtakoon!—Voi.—jalkani hervahtuivat—(Tahtoisi rientää ulos, vaan ei kykene, hervahtaa alas polvilleen.)
JOHANNES. Elkää hätäilkö. Minä juoksen avuksi. (Juoksee ulos.)
KORTESUO. Juokse,—juokse kiiruusti! Ennättävätkö he? (Menee ikkunaan, pui nyrkkiä.) Anna Liisa! Koetapas! Veneellä hän aikoo päästä syvemmälle.—Juoskaa—ottakaa toinen vene!—No niin, niin! Hyvin käy, Jumalan kiitos. (Mikko tulee.)
KORTESUO (yhä ikkunassa). Jumalan kiitos, he saivat hänet kiinni. Ei hätää enää! (Kääntyy.) Mikko, johan sinä olet täällä.
MIKKO. Te laitoitte minua hakemaan?
KORTESUO. Laitoinhan minä. Minä, näes, ajattelin kysyä sinulta, vieläkö pysyt eilisessä puheessasi? Että tahdot Anna Liisan vaimoksesi?
MIKKO. Tietysti. En suinkaan minä nyt tällä välin ole mieltäni muuttanut, kun sitä en kerran neljässä vuodessa ehtinyt tehdä.
KORTESUO. Niinpä sinä nyt saat hänet.