Siisti herra se oli, joka sinä iltana ajoi ylös junalta nuoren ja miellyttävän neidin rinnalla.
»Sinä saat minusta paljon vastusta, serkku», puhui neiti, »tulet olemaan oppaanani, sillä minä en osaa yksin mihinkään».
»Hyvä on», hymyili serkku ja auttoi häntä reestä.
»Huomenna täytyy sinun jo tulla mukaani ostoksia tekemään, kohta aamusta päivin, muistatkos.»
»Kyllä.»
Hän oli erinomaisen viehättävä, Salmela vallan ihastui. Serkun oikeudella hän tarjosi hänelle käsivartensa.
»Tuletko koko kevään olemaan Helsingissä, Elma?»
»Tietysti. Entä sinä?»
»Samoin.»
»Matkustammeko sitten yhdessä kotiin?»