»Ehkä Hanna menee kotiin. Taitaa olla parasta.»
»Kyllä minä jaksan olla, en minä ole kipeä. Saanko jäädä?»
Ja kouluun hän jäi, Seurasi tarkkaavana opetusta tunti tunnilta. Virkistyikin tavallaan; vaikka polte rinnan alla vähän väliä muistutti kotoisesta suuresta surusta.
Viimeinen tunti oli mennyt. Kilvassa tytöt kaikki etehiseen, hattu toiseen käteen, toiseen nuttu ja sitten portaita alas, että jytisivät seinät.
»Hiljaa, lapset, hiljaa», huusi johtajatar heidän jälkeensä, mutta kuka joutui sitä kuulemaan.
Hanna oli jäänyt viimeiseksi. Seisoi siellä etehisessä vielä ja pani sadenutun alempia nappia kiinni.
Otti sitten pöydältä äidin kirjat, niiasi johtajattarelle ja tarttui oveen.
»Kuinka Hanna voi nyt?»
»Kiitoksia, hyvin.»
Hiljakseen astui hän alas kadulle. Lyseolta päin syöksyi pauhaava liuma poikia, Jussi niiden joukossa.