Jussi oli karannut hänen niskaansa.
»Ilkutkos vielä?» Miina makasi pitkin pituuttaan lattialla ja Jussin kovat kourat uudestaan hänet paiskasivat alas, kun yritti vaan nousemaan.
»Menetkös tiehesi, poika, taikka minä lyön sinua tällä märällä luutulla.»
»Jussi, Jussi, ole tappelematta, mamma on ruokasalissa.»
Hannalla oli jo paha hätä.
»Minä häntä opetan», jupisi poika hammasta purren ja rutisti Miinaa hartioista.
»Elä tapa, Jumalan luoma, elä, elä. Totteletkos!» Miina osui häntä luutturievulla kasvoihin ja pääsi samassa käsistä.
Mutta Jussi siihen sijaan potkasi vesipytyn kumoon, että lattia lainehti.
»Ähä—ähä kutti, muistat sinä vasta kertana—»
»Annahan olla, minä kantelen.»