Aamulla jotenkin varhain ajeli Betty heitä ylös. Huone oli saatava siistiksi ja aamiainen pöytään. Pojat olivat jo ongella.
»Minkähän leningin minä panen?» kysyi Hanna toisilta.
»Ota sininen, se kaunistaa sinua», sanoi Olga, joka peilin edessä laitteli hiuksiaan. Poltteli niitä maronki-neulalla.
Hanna jäi sitä katselemaan.
»Anna, minä käherrän sinunkin hiuksesi», ehdoitti Olga.
»En minä.»
Kyllä Hannan teki vähän mieli, mutta hän ei kehdannut, kun niitä ei koskaan tätä ennen oltu käherretty.
»Hyvä ihme, ettekö te vielä ole puettuina?»
Betty tuli touhussa tuvan puolelta ja kantoi talrikkia koko kasan käsivarrellaan.
»Pian, laittakaa itsenne pois täältä, että Anna Sohvi pääsee lakaisemaan. Minulla on muikut paistettuina ja uusia perunoita tulella.»