»Ehkä sinut pappa laskee», sanoi äiti, »jos luet ahkerasti, että pääset luokalta».
Jussi puri hammasta.
»Minulle aina pannaan ehtoja», hän sanoi.
Ja suu jäi pullolleen; mutta enempää hän ei virkkanut, sillä isä tuli samassa sisään. Hanna juoksi suoraapäätä hänelle kaulaan.
»Terveisiä, pappa, maalta.»
»Noo, johan sinä olet kotona.»
»Jo, ja nyt olen niin terve, etten varmaan koko vuonna lääkäriä kaipaa.»
»Soo, sepä hyvä.»
Isä istui pöytään ja niin teki Jussi myös. Hannakin seurasi esimerkkiä, samoin äiti, sitten kuin hän ensin oli käynyt kyökissä ja toimittanut ruoat sisään.
»Jeekeli sentään—»