»No, Jussi, kuka noin sanoo?»
»Mitä pahaa siinä, mamma? Eihän sillä pirua tarkoiteta.»
»Et sinä milloinkaan opi ihmisiksi puhumaan.»
Jussi ei kerennyt vastaamaan, sillä häneltä oli pudonnut paistin rasvaa pöytäliinalle ja työtä oli saada sitä veitsen kärjellä poiskaapituksi.
»Mutta mitä sinä yritit sanomaan?» kysyi isä.
»Niin että jeekeli sentään, kuinka tänä aamuna olisi tullut paljon kaloja, ellei lierot loppuneet kesken. Kävittekös te, Hanna, usein ongella siellä maalla?»
»Eihän me varsin usein. Välistä kumminkin.»
»Saittekos kaloja?»
»Aina vähän.»
»Mamma, minä olen nyt päättänyt, että rupeankin kalamieheksi.»