»Kaunista», hymyili isä. »Sitten minä saisin sanoa: poikani, kalamies.»
»Onpa se parempi kumminkin kuin renttu-herra, joka juo ja—»
»Jussi, syö nyt ja ole vaiti», sanoi äiti.
Isän oli otsa rypyssä ja Jussi himmeästi aavisti, että hän oli sanonut jotain tyhmää. Hanna kiiruhti puhumaan muista asioista.
»Betty osasi laittaa meille niin hyvää ruokaa. Pojatkin sitä kiittivät.»
»Ketkä pojat?»
Hanna hämmästyi ja lensi punaiseksi.
»Niin, mamma ei tiedäkään, että meillä oli vieraita, veljekset Stenberg ja Tirri. Viipyivät siellä muutamia päiviä.»
»Teidän luonanne?» kysyi isä kummastuneena.
»Niin.»