Eräänä aamuna Hannan kielioppi oli kateissa. Ei löytänyt, vaikka kuinka olisi hakenut. Jussi istui ruokasalissa aamiaisella; kuuli kyllä, että Hanna hääri huoneessaan edestakaisin ja tuskitteli itsekseen, sillä ovi oli auki. Mutta ei hän tullut kysyneeksi syytä, hän vaan söi. Vihdoin Hanna tuli kynnykselle ja kysyi:
»Oletko, Jussi, vienyt minun kielioppini?»
»Olen.»
Hän katsoi rauhallisesti Hannaan.
»Missä se on? Sano pian!»
Jussi vähän mietti ja nieli alas mitä oli purrut.
»Taisi jäädä kouluun.»
»Hyvänen aika! Nyt en voi lukea läksyjäni.»
»Lähetä lainaamaan.»
»Kun kello jo on niin paljon.»