—Ettäkö sinä—? Mutta sepä ei, Kortmanin rouva, olekaan tyytyväinen jokaisen neulomiin. Minut hän tuntee ennestään.
—Ole vaiti! Eikö noita muut osaisi, semmoisia kuin sukkia?
—Vaan niidenpä pitää olla kuin valetut jalkaa myöten.
—Ostakaa tuolla markalla, Römperi, villalankaa ensin. Ja sitten menkää rouvan luokse. Pyydätte yhtä sukkaa malliksi. Ja sanotte paljon terveisiä Kauppa-Lopolta. Kyllä hän muistaa. Paljon terveisiä, että ensi viikolla minä pääsen irti ja silloin tulen heti käymään hänen luonaan. Alusta viikon jo.
—Mahtaisiko hän siitä olla niin millänsäkään—?
Römperi hymyili.
—Siihen hyvästi saa yhden parin sukkia neulotuksi. Voin minä ehkä auttaa häntä vielä muullakin. Kunhan nähdään, kunhan nähdään. Neljä tai viis lasta! Hyvä jumala!
—Osaankohan minä ostaa sitä lankaa?
—Ka, miks'et osaa. Sanot puodissa, että se tulee herrasväen lapsille, niin antavat hyvää.
—Mutta minkä väristä?