—Äiti vielä elää?
—Sitä en tiedä. Se kun muutti sieltä pois poikansa luokse, Sortavalaan, vai minne lie mennyt.
—Jokohan Römperi on ehtinyt perille?
—Jo tok'. Eikö tulle pian takaisin.
Lopo istui uskoa ikkunassa nuuskarasia kädessä ja silmät ulkohuoneen nurkassa, jonka takaa odotti Römperin ilmestyvän. Mutta ei sitä vaan näkynyt vielä.
Hyppyset kävivät ahkerasti rasiassa ja nenä sen jälkeen aina tuohahti.
—Se oli niin kaunis nuorena, minkälaiseksi lienee nyt muuttunut. Oli aivan kuin enkeli. Kauniin kaikista Kuopion tytöistä.
—Vai niin! Ei nyt ole enää mitään. Ihan vaan tavallinen.
—Tuolla tulee Römperi. Ja onpas, näet, sukka mukana.—Saas kuulla!
Hän asettui oven eteen. Malttoi tuskin odottaa, että Römperi pääsi sisään.