—Nooh! Mitä hän sanoi?
—Tuossa lanka, ei sitä markalla annettu sen enempää.
—Yhteen pariin riittää. Mutta mitä sanoi rouva, kun kuuli minun olevan täällä?
—Ei tuo paljon mitään. Tämän antoi malliksi. Hiukan suurempia käski tehdä.
—Muistiko?
—Kyllä.
—Käskikö terveisiä? Eikö ihmetellyt, että mistä syystä minut on kiinnipantu?
—Eihän se niin pitkiin puheisiin antaantunut. Seisoi vaan kamarin kynnyksellä pikkuisen aikaa… Eikö siellä liene ollut joku vieras sisällä, siltä minusta tuntui.
—Ahaa—niin, luultavasti siellä oli. No kuule! Oliko hän hyvin muuttunut? Tuntisiko vielä entiseltä näöltä? Tyttö-ajoiltaan?
—Mistä minä sen tiedän, kun en ole häntä tyttönä nähnytkään.