—Ne-ne-neuvopas minullekin.
—Kun et sano kellenkään… Mutta hiljaa ettei muut kuule. Minulla on hyvät huopakengät … melkein uudet… Ne asetan Parviaisen puodin eteen … itse vahtaan portin takana, ja kun sitten joku ne sieppaa, niin minä niskaan kiinni ja huutamaan poliisia… Sitten vaadin sovintoa, ymmärrätkös.
—Suk-suk-sukkela keino…
—Mutta nyt lähdemme pois, eikös niin?
Ville katsoi häneen kiiltävin silmin.
—Mi-mihinkä? änkytti Lopo.
—Mihinkäs sinä äsken ajattelit mennä?
—Ullan-sau-saunalle.
—Lähtäänpä sitten sinne.
Hoiperrellen he astuivat kadulle. Villen jalat kantoivat vähän paremmin, hän sen vuoksi tukesi Lopoa kainalosta.