—Lupaan, tietysti lupaan. No, mikä se on? Menettekö naimisiin?
—Ei, mutta olen saanut hyvän paikan, Åbo Tidningin korrektuurin lukijaksi, Turkuun.
—Minkä lukijaksi?
—Korrektuurin? Siitä saan tuhat neljäsataa palkkaa. Niin ettei minulla tule olemaan mitään hätää.
—Ooho?—Milloinka—?
—Eilen illalla sain postissa kirjeen. Mutta nyt minun täytyy mennä sisään vieraiden luokse.
—Elkäähän vielä, kuulkaa kun sanon.—Ettekö sitten—enkö minä sitten voi olla minäkään apuna? Pyykinpesussa taikka semmoisessa?
—Kiitoksia, minulla on entiset pesijät.
—Huoneitten siivoamisessa, astiain kuuraamisessa, osaan minä tehdä jos mitä.
—En minä nyt tarvitse. Hyvästi vaan ja kiitoksia vaivoistanne. Minun täytyy mennä.