—Ja pyytäisin ostamaan viinaa.
—Heh! Vai viinaa.
—Sitäkö se olikin! Riitta purskahti nauramaan ja tarttui uudelleen ompelukseensa.
—Ryypyn saatte vaivoistanne.—Kaksikin.
—Elä höpise. Olethan sen jo kuullut, etten minä siihen peliin rupea.
—Mutta mitäs pahaa teille siitä tulisi? Eihän sitä kukaan ihminen saisi tietää. Hyvä Römperi—
Hän tahtoi väkisin pistää markkansa Römperin kouraan.
Römperi töytäisi hänet syrjään.
—Mene nyt tiehesi siitä. Ja väleen!
—Ka, tuota, kun tappelee! Sika! Kaikennäköisiä niitä pannaan vankinihdiksikin. Mutta annahan olla, vielä sinä muistat. Kunhan tästä irti pääsen. Sen retku. Tuhma olet, että pääsi kolisee. Olen minä ennenkin vankinihtiä nähnyt, mutta en mokomata vielä milloinkaan. Hyi, hyi, hyi!—