Römperi ei ollut häntä kuulevinaan, kääntyi vaan tyyneesti Riittaan. He puhelivat jotain keskenään ja antoivat toisen pauhata mielin määrin.
Lopo purki vihaansa minkä jaksoi. Mutta kun siitä ei mitään apua ollut, näki hän viimein parhaaksi lopettaa. Uteliaaksi hän sitä paitsi kävi tietämään, mitä ne tuolla puhuivat keskenään.
—Kyllä kait minä.—Olisiko niillä kuinka kiire? kuuli hän Riitan sanovan.
—Ei virkkanut tyttö siitä mitään.
—Laittakoon lankaa vaan, niin aloitan heti, kun tämän olen saanut käsistäni.
—Mitä aloitat? kysyi Lopo.
—Ei liikuta sinua, sanoi Römperi.
—Voisitte tuon kertoa yhtäkaikki. Vai pelkäättekö suunne kuluvan?
—Raskin kait minä—alkoi Riitta. Kortmanin rouva pyytää minua tekemään sukkia lapsilleen.
—Kortman—? Oles, eikö se ole Kuopiosta kotoisin? Malmia sukujaan?
Entinen Augusta Malm?