Heidän silmänsä kohtasivat taaskin toisiaan, ja katseet vahvistivat pienen salaisen liiton.
»Karell, puolusta meitä», lausui Lagander, »sano rouvallesi, että hänen tosiaankin täytyy muuttaa mieltä siinä suhteessa».
»Eläköön vapaus», sanoi Karell.
»Hyvä!» huudahti Nymark, »tuosta sanasta minä otan kiinni. Sinun puoleltasi ei siis tule mitään estettä, jos vaan rouvasi suostuu?»
»Tietysti ei.»
»Etkä myöskään pahene, jos teen, minkä voin, saadakseni häntä taipumaan?»
»Taivas varjelkoon», hymyili Karell. »Annan sinulle täyden vallan.»
»Kuuletteko, rouva Karell?»
»Kyllä.»
Alma kumartui talrikkinsa ylitse. Eihän John siitä välitä, ajatteli hän. Tuskin hän olisi millänsäkään, jos vaikka rakastuisin johonkuhun toiseen.