Nymark ihaili hänen hieneitä niskahiuksiaan, jotka kähertyivät alas valkoiselle hiviölle.
»Mitä luulette, rouva Karell? Onnistunkohan minä?»
»Sopii koettaa.»
»Te hymyilette. Se antaa toivoa. Ooh, te ette henno meitä vastustella.»
»Mutta mitä varten, minä vieläkin kysyn? Eihän minusta kumminkaan ole kenellekään iloa.»
»Jättäkää se asia muiden päätettäväksi», sanoi Lagander.
He nousivat pöydästä. Nymark ja Alma menivät ulos verannalle.
»Eikö teistä ole iloa kenellekään?» kysyi Nymark hiljaa, kumartuen sivulle Almaan päin, joka nojautui hänen käsivarteensa.
»Sanokaa ennemmin, ettei teillä ole iloa kenestäkään. Te kun ette kenestäkään välitä.»
Alma naurahti ja otti käsityönsä. He jäivät kahden verannalle, sillä
John ja Lagander menivät alas lehtimajaan.