Almalle kuitenkin vedet väkisin tunkivat silmiin. Hiukan hämillään painoi hän nenäliinaa kasvoilleen.
»Kuinka lapsellinen minä olen.»
»Tosiaankin! Milloinka te irtautte noista vanhoista katsantotavoista sen verran, että uskallatte hengittää vapaata, raitista ilmaa.»
»Silloin kai rupeisin pyrkimään valtuuskuntaan ja valtiopäiville, niinkuin muutkin reippaat naiset meidän aikanamme.»
»Ei, herra varjele, jättäkää ne alat vanhain ja rumain huostaan. Teille elämä tarjoo ihanampaa onnea.»
Nymark tarttui hattuunsa.
»Saanko tulla teitä noutamaan illalla, kosk'ei John lähde mukaan?»
»Tahdotteko tehdä niin hyvin?»
»Suurimmalla ilolla. Siis, näkemään asti, rouva Karell.»
»Näkemään asti!»