Nymark tarttui häneen kiinni ja vei häntä puoleksi kantaen sivuhuoneesen sohvalle. Tainnuksissaankin Alma tiesi ken se oli, joka häntä hoiti. Hän turvautui kiitollisena Nymarkiin. oli juuri kuin hän nyt olisi löytänyt itselleen uuden ystävän ja toverin.
»Jo menee ohitse», sanoi hän hiljaa, vaikk'ei vielä jaksanut avata silmiään.
»Miksikä ette totellut minua?» nuhteli Nymark.
»Elkää toruko, minä olen taas terve.»
»Mutta tanssia ette saa enää askeltakaan.»
»Täytyy olla kuuliainen.».
Alma jaksoi kumminkin nousta istumaan, hän nojautui taaksepäin sohvan karmiin.
»Kuinka kalpea te vielä olette.»
»Tämä tuli kaiketi siitä, etten ole tanssinut niin pitkään aikaan», hymyili Alma. »Ennen kyllä kestin aamuun saakka yhtä mittaa.»
Nymark toi hänelle viiniä ja juotuaan pari lasia virkistyi Alma täydellisesti.