Siinä samassa etehisen kelloa soitettiin. Miina jätti Helmin sylistään lattialle ja juoksi avaamaan ovea.
Hän tuli takaisin, kertoi maisteri Nymarkin olevan siellä ja kysyvän, kuinka rouva jaksaa ja saisiko hän tavata.
Alma punastui.
»Käskekää tänne», hän sanoi nopeasti.
Häntä kummastutti, että hän niin hätääntyi ja että sydän alkoi lyödä. Ja kädet vapisivat. Mitä varten? Oliko hän aivan hupsu?—Hän koetti hallita itseään ja näyttääntyä aivan levolliselta.
Vetäisi hihan alas ja nosti päänsä tyynyltä. Mukavaan, puolilepäävään asemaan hän kuitenkin jäi, heitettyään vielä pikaisen silmäyksen peiliin.
»Te olette sairas?» kysyi Nymark tervehtien häntä kädestä.
»Ainoastaan väsynyt», hymyili Alma ja osoitti tuolia.
Nymark vetäisi sen lähemmäksi.
»Kenties tahtoisitte levätä?»