»Sinne tulee iloinen seura. Ja sotaväen musiikki otetaan matkaan. Rouva
Karell palaisi varmaan hyvin virkistyneenä.»
»Mitä sanot, Alma?»
»Niin … ehkä tosiaan … Helminkin tähden… Mutta se riippuu sinusta.»
»Ei suinkaan. Tee aivan kuin tahdot.»
»Näettekö, rouva Karell! John antaa teille vapaan vallan. Siis tulette?»
»Sielläpä viivytään kenties pari viikkoa?»
Alma loi silmänsä ylös, ja katsoi arastellen mieheensä.
»Sen kauvemmin iloa kestää», sanoi John.
»Aivan niin, sen kauvemmin iloa kestää. Ja nyt menen minä tieheni, etten häiritse. Huomen iltana kello seitsemän lähdetään rannasta, rouva Karell.»
Hän otti jäähyväiset ja Alma seurasi häntä etehiseen lukkiakseen ovea.