»Kaikki kävi hyvin», sanoi Nymark puoliääneen.
»John ei ollenkaan estellyt.»
»Ei, ajatelkaa. Ja minä kun luulin hänen jyrkästi kieltävän.»
»Muistatteko, kello seitsemän?»
Nymark otti häntä kädestä vielä kerran.
»Muistan, muistan!»
John kirjoitteli, kun Alma palasi ja istui samalle paikalle pöydän päähän. Vähän aikaa he molemmat äänettöminä jatkoivat työtään.
Mutta sitten laski John kynänsä pois, nojasi päätänsä käteen ja katseli vakavasti Almaan.
»Puhuiko Nymark sinulle tästä jo aamupäivällä?» hän kysyi.
»Puhui», vastasi Alma, hiukan epävarmasti.