»Ja sinä tiesit hänen tulevan uudelleen, saadakseen minua suostumaan tuumaan?»
Alman korvat lensivät punaisiksi, mutta hän ei virkkanut mitään, neuloi vaan.
»Tiesitkö sen, Alma?»
»Tiesin», kuului hänen huuliltaan vihdoin hiljaa.
Hetken aikaa oli Johnkin nyt ääneti.
»Parempi», sanoi hän sitten, painuneella äänellä, tarttuen uudelleen kynään, »että itse olisit siitä puhunut suoraan ja avonaisesti».
Alma ei osannut sanoa juuri mitään, mutta hän kiusaantui siinä istuessaan ja etsi syytä päästäkseen pois omalle puolelleen.
»Niin, Arvin luvut—»
Hän nousi ja kääri työnsä kokoon. John ei häntä estänyt lähtemästä.
Huvimatkalta palattuaan oli Alma todella iloisempi ja vilkkaampi kuin ennen milloinkaan. Hän soitteli ja lauloi, leikki lasten kanssa ja laitteli huonekaluja uuteen järjestykseen. John'ille hän koetti olla mieliksi kaikin tavoin ja hyvitteli häntä yhtämittaa pienillä palveluksilla. John pani merkille, että hän oli elpynyt ja ikäänkuin nuorentunut jälleen.