»En voi, Arvi», kuului kuiske hänen huuliltaan. »Käteni ovat likaiset.
Mutta elä sano sitä kellenkään.»
Arvi vaikeni hetken, sitten taas:
»Mamma, minä pelkään. Tuo seinä kaatuu.»
»Ei se kaadu, mutta mamman päälle putoo myllynkivi.»
»Mistä?»
»Ylhäältä. Taivaasta. Mutta elä sano sitä kellenkään.»
»En.»
Astuntoa kuului; Alma vetääntyi pallilleen. Lääkäri ja John tulivat sisään.
»Huomenna saamme nähdä», sanoi lääkäri, tarkasteltuaan Arvia.
Sitten hän kääntyi Almaan. »Mutta kuinka on teidän laitanne, rouva
Karell?»