»Näin pahaa unta, enkä hirviä olla enää yksin. Tulisitteko sinne sohvalle, Maijaliisa, loppuyöksi?»
»Kyllä.»
Hän otti tyynynsä ja peitteensä. Alma sytytti yölampun ja asetti sen nurkkapöydälle toisella puolen huonetta.
Sitten painui hän jälleen vuoteelle.
»Minkälaista unta rouva näki?» kysyi Maijaliisa sohvalta.
»En minä hirviä sitä kertoa.»
»Niinkö oli kamalaa? Rouva ei vissiinkään muistanut siunata maata ruvetessaan. Minulta kun vaan unehtuu, niin on varma, ettei sinä yönä ole oikeata unta.»
»Minulta se on jäänyt viime aikoina.»
»Hyvä Jumala, eikö rouva enää rukoile milloinkaan.»
»En.»