»Mutta sehän on paha.»
»Rukoilkaa te, Maijaliisa, minun puolestani.»
»Kyllä minä rukoilen.»
Molemmat olivat vähän aikaa äänettömiä. Maijaliisan hengitys muuttui raskaaksi ja tasaiseksi. Mutta Alman silmät olivat auki yhä.
»Maijaliisa, joko te nukutte?»
»Mitä rouva tahtoo?» kuului sohvalta sumea ääni.
»Minua vaan niin peloittaa.»
»Niin kun ette siunaa. Siitä se vaan tulee.»
»Enhän uskalla. Jumala minua vihaa.»
»Jumala ei vihaa ketään, vaan armahtaa kaikkia ja antaa synnit anteeksi, kun ihminen katuu.»