»Ja silloin se oli myöhäistä. Jos verta olisin itkenyt, en mitään voinut muuttaa. Tehty on tehty.»
»Mistä rouva puhuu?»
»Syvyyden partaalla kun kävelee silmät ummessa, niin syöksee alas, ennenkuin aavistaakaan. Eikä pelasta kukaan. Eikä auta. Tehty on tehty.»
»Nyt ollaan hukassa. Hän hourii.»
Maijaliisa juoksi herättämään Miinaa.
»Anna rohtoja», sanoi Miina. »Niistä sille aina tulee lepoa.»
»En minä osaa, enkä tiedä. Tule sinä.»
Miina tuskitteli ja torui, mutta tuli kuitenkin.
»Tehty on tehty», valitteli Alma vieläkin väännellen ja voihkaen sängyssään.
Hän taukosi vaan senverran, että otti rohtoja, joita Miina lusikalla kaatoi hänen suuhunsa.