Hän taukosi hengästyneenä.
»Herra siunaa!» sanoi äiti ja löi kätensä yhteen.
»Pitäisit sentään lapsiasi paremmin kurissa», pitkitti Tiina Katri. »En minä olisi välittänyt pienemmästä palasesta, mutta kun sieppasivat koko leivän.»
»Haetaan pojat käsiin; eihän nuo vielä liene ehtineet tuota syödä.»
He menivät yhdessä ulos, äiti edellä, Tiina Katri jälessä. Ja äiti kohta älysi Petun, joka juoksi nurkan taakse piiloon, kun kuuli oven käyvän.
»Tuletkos sieltä», hän ärjäsi. »Ja heti paikalla!»
Pojan täytyi astua esiin. Kasvoissa vaihteli pelko ja pelastuksen toivo. Kädet olivat seljän takana.
»Missä leipä? Näytä tänne kyntesi.»
Petu veti kädet eteen, ne olivat tyhjät.
»Kyllä minä sinun opetan», uhkaili äiti ja meni katsomaan nurkan taakse. Mutta sieltäkään hän ei leipää löytänyt.