»Hyi, John, kuinka voit sanoa niin?»
»Lyön vetoa, että parin tunnin perästä sinulle jo tulee nälkä, ja lähdet oikein halusta sisään jälleen.»
Alma ei vastannut mitään. Hän katsoi syrjään ja oli pahoillaan. Arveli, ettei John häntä ymmärtänyt.
»Noo, Alma?»
John koetti tavoittaa hänen silmiään.
»Alma, suutuitko sinä?»
Alma kääntyi päin ja hymyili, mutta katse oli kostea.
»Semmoisesta viitsit pahoittaa mielesi. Oletpa tosiaan lapsellinen. No, kas nyt taas. Ei, tule tänne, että saan pyyhkiä nuo kyynelet silmistäsi.»
Hän kurotti kädellään Almaan kiinni ja veti hänet luokseen.
»Kainalooni sinut otan kuin pienen kyyhkysen. Rakas, oma vaimoni!»