Hän nosti Alman leukaa ja suuteli häntä.
»Oma vaimoni!»
Lämmin katse kohtasi Almaa syvältä silmistä. Alma kietoi kätensä hänen kaulansa ympäri.
»Minä rakastan sinua, John. Ylitse kaikkea. Enemmän kuin mitään muuta taivaassa tai maassa.»
»Sen tiedän, armaani.»
Hän puristi Alman lujaan rintaansa vasten ja suuteli häntä vielä kerran.
»Mutta järjellinen sinun tulee olla, ei mustasukkainen suomalaisuudelle eikä isänmaalle.»
»Kun ne anastavat koko sinun sydämesi.»
»Eipä, sinähän sen anastat. Hallitset siellä aivan itsevaltiaana.»
»Niin, nämä muutamat viikot vaan täällä maalla. Kaupungissa et minua joudu paljon muistamaankaan.»