»Vaan sanopa nyt sinä, Ella, alkoi John hymyillen, »mitä varten Jumala loi sitten maailman?»
»Ett' ois lystimp' olla.» Hän puhui Savon murretta niinkuin Miina.
»Että kellä olisi lystimpi olla?»
»Jumalalla itsellään ja meillä immeisillä.»
»Oi tuota lasta, kuinka on viisas», ihmetteli Miina, kaataessaan kahvia pannuun.
Ella, näet, oli hänen lempilapsensa.
»Niin», kääntyi John Almaan, »parempaa vastausta tuskin voinee antaa».
Alma el virkkanut mitään, neuloi vaan edelleen.
»Miksi noin suuria kirjaimia laitat?»
»Kun niitä pidetään, semmoisia.»