Viisi päivää oli kulunut. Lääkäri ei enää antanut toivoa. Aarnold istui vuoteen ääressä, piteli hänen kättään ja katseli, kuinka sammui vähitellen vaimonsa nuori elämä.
Silloin hän aukaisi silmänsä vielä kerran. Ne loistivat kirkkaasti ja huulet liikkuivat. Aarnold kumartui alas.
—Rakasta … häntä … kuului kuiske.
Muuta ei.
Silmät painuivat uudelleen kiinni, hengitys harveni ja taukosi viimein.
Suljettu oli lyhyt elämän kirja.