—Nukkuuko hän?
—Nukkuu.
—Sepä hyvä. Mutta mitä rouva arvelee lapsesta? Jääkö se elämään?
—En osaa sanoa. Kovin on heikko.
—Jospa me ristittäisiin? Varovaisuuden vuoksi.
—Kun rouvanne ei vain siitä säikähtäisi.
—Voimmehan tehdä sen hänen tietämättään. Minun kammarissani, kaikessa hiljaisuudessa.
—Jospa sitten… En uskalla kieltää. Tässä ei ole paljon takeita. Ja paha olisi, jos kuolisi ristimättä.
Sängystä kuului kova nyyhkäys. Hän oli kuullut kaikki. Aarnold ja rouva kiiruhtivat hänen luokseen ja koettivat rauhoittaa.
Se oli liian myöhäistä. Mielen liikettä seurasi vilu ja sitten kuume.
Selma ei enää tiennyt eikä tajunnut mitään.