—Ei mitään.
Hiukkasen aikaa varrottuaan tuomari taas kysyi:
—Eikö ole vastaajalla minkäänlaista selitystä annettavana?
+—Ei.
—Syy, minkätähden—
—Ei.
—Taikka muita mahdollisesti lieventäviä seikkoja?
Vangittu painoi huulet lujasti toisiinsa kiinni ja oli ääneti. Tuomari jäi odottamaan, arveli hänen miettivän vastausta. Mutta kun ei sieltä mitään kuulunut, kysyi hän taaskin:
—Eikö teillä ole mitään toivomustakaan esiintuotavana?
Patruuni murisi ja kohautti olkapäitään; hänestä tuomarin hyväntahtoisuus meni liian pitkälle.