Palvelijat kantoivat vesikorvoa sisään.
—Sinne tuli viskaali, sanoi heistä toinen.
—Viskaali? Mitä hän täällä?
Ellin polvet vapisivat. Hän putosi tuolille istumaan. Silmät tuijottivat kyökkipiikaan. Niissä oli kauhua ja pelkoa.
Mutta sitä eivät palvelijat huomanneet.
—Eikö lie tullut pitämään poliisitutkintoa.
—Poliisitutkintoa? Ei suinkaan. Eihän se ollut sytytetty.
—Pidetään se yhtä kaikki aina tulipalon jälkeen, tiesi lapsenpiika kertoa.
—Pitäkööt minun puolestani, sanoi kyökkipiika. Ei ole minun kauttani päässyt tuli irti, vaikka valalle vietäisiin.
Hänen puheensa kuului kuin jostain etäältä. Elli ei sitä tajunnut, eikä hän välittänytkään tajuta. Mitä ne siinä häärivät hänen ympärillään? Olisivat menneet pois ja jättäneet hänet rauhaan.