—Ha, ha, ha, ha!
—Ha, ha, ha, ha, ha, ha—!
Lapsuus voitti taas. Haaveilut haihtuivat iloiseen vallattomuuteen.
—Jatketaan matkaa!
—Juostaan!
—Ylöskö asti?
—Ylös tietysti!
Eipä aikaakaan ennenkuin he jo keikkuivat korkealla tornin huipussa ja sihersivät siellä kuin pienet västäräkit ikään. Kääntelivät päätä oikeaan ja vasempaan, katsoivat eteen ja katsoivat taakse; katsoivat joka ilman suuntaan. Oli nyt maailmaa ympärillä! Niin pitkältä kuin silmä kannatti näkyi joka haaralle vesiä ja saaria, salmia ja niemekkeitä. Ja ilmaa oli niin paljon, ja niin puhdasta ja niin kevyttä. He vetivät sitä keuhkot täyteen, huokuivat ulos ja vetivät sisään taas.
—Kun olisi siivet, niin lentäisimme tuonne kauvas, sanoi Aina.
—Niin, voi, kun olisi siivet! Lentäisimme koko maapallon ympäri.
Ajatteles, kuinka saisimme nähdä paljon ihmeitä!