Hän ei välittänyt sitä tiedustella, vaan otti kirjansa ja aikoi juuri mennä omaan pieneen suojaansa vasemmalla etehisestä, kun äiti hänet samalla älysi.
—Kuule, Wanny—!
Fanny seisahtui.
—Etpäs usko, no, tulehan tänne likemmäksi, eläkä seiso siellä virstan päässä, kuka sinne saakka jaksaa huutaa. Niin, etpäs usko, ketä vieraita meille tänäpäivänä tulee. Koeta arvata.
—Enhän minä voi.
—Ajattele pääsi ympäri.
—»Sulhasia teille tulee», sanoi Riikka ja nauroi.
Fanny loi häneen vaivaantuneen katseen.
—Niin, niin!
Äidin silmät loistivat ylpeydestä.