—Niin, niin, kah, mitä sinä haikailet. Sulhasiahan tänne tulee tänä iltana ja oikein tohtoris-miehiä. Etkös nytkään vielä arvaa? No, sinuapa vasta—! Tohtori Sprooper tänne tulee.
—Tohtori Broberg! huudahti Fanny hämmästyneenä. Kuinka hän—? Mistä äiti sen tietää?
—Äiti ja äiti! Aina vaan äiti. Etkö sinä jo opi sanomaan mammaksi? Paremmissa ihmisissä ei kukaan sano äidiksi, mutta sinä siitä tavasta et pääse, vaikka olet kauppiaan tytär. Niin juuri: oikean kauppiaan tytär, eikä minkään hampuusin. Käynyt lisäksi koulut vihon viimeisetkin, ja lukenut ranskat, saksat—niin pitäisihän tuota nyt kielen kääntymän sen verran, että mamman saisi sanotuksi. Jos silloin ennen, kun oltiin köyhiä vielä.—Niin, mistäkö sen tiedän? hän keskeytti oman puheensa ja väistyi jonkun verran matkaa ikkunasta, nähdäkseen oliko hän onnistunut asettamaan uutimet samanlaisiin laskoksiin, kuin kauppaneuvoksen ikkunoissakin olivat, kadun toisella puolen.
—Niin, mistäkö sen tiedän? Kun papalle oli luvannut eilen illalla
Wellmannissa.
Fannyn sydän puristui kokoon.
—Kutsuiko pappa häntä sitten tulemaan?
—No, totta kai.
—Mutta minkätähden? Voi, minkätähden?
—Ja sitä vielä kysyt? Käsketäänhän vieraita muuannekin, niin miksikä ei sitten meille?
—Hänpä kun ei ole lainkaan tuttu. Eikä ole meillä milloinkaan käynyt.